Testauksessa: Brass: Birmingham

Teemansa ja nimensä puolesta ei suoraan sanoen mikään kauhean houkutteleva peli: Englannin teollistumista 1700- ja 1800-luvuilla.

Mutta nätti se on! Tummia sävyjä, jotka onnistuvat luomaan teollistumisen ajan fiilistä ja olemaan myös omaperäinen värimaailmansa puolesta: pelaajien värit ovat violetti, kulta (messinki?), about tiilenpunainen ja jonkinlainen vaalean sävy. Tykkään jo siitä, että ei ole sellaista perushailakkaa meininkiä, vaan voimakkaita, teemaan sopivia värejä.

Alkuvaikutelma oli kaoottinen, mutta kun peliin pääsi sisään, niin se onkin tosi kivasti hahmotettavissa ja opittavissa. Komponenteista ja visuaalisesta ilmeestä täydet pojot! Kickstarter-laitoksessa vielä on pokerichipit rahana, mikä on todella jees.

Continue reading

Testauksessa: Arboretum

Nätti korttipeli, jossa on 80 korttia: 10 puulajia, jokaisesta kahdeksan korttia numeroituna ykkösestä kasiin. Jokaisella vuorolla nostetaan kaksi korttia joko yhteisen nostopakan päältä, tai sitten jonkun pelaajan poistopakasta, jossa kortit ovat kuvapuoli ylöspäin. Yksi kortti isketään pöytään, toinen omaan poistopinoon. Kädessä on lopuksi kahdeksan korttia.

Pöydällä olevista korteista pyritään muodostamaan pelaajakohtainen verkosto, jossa ortogonaalisesti voi jäljittää puiden polkuja kasvavassa numerojärjestyksessä. Samanlajisen puun pienin ja suurin kortti määrittävät sen lajin polun. Jokaisesta polulla olevasta kortista saa pisteen – tuplapisteet, jos polulla kaikki ovat samaa lajia. +1 piste, mikäli polku alkaa ykkösestä, +2 mikäli se loppuu kahdeksikkoon.

Continue reading

Testauksessa: Kemet

Sotaisaa menoa muinaisegyptissä!

Pelaajien korteilla on jumalat eli pitäisikö siitä päätellä, että eri kultistit palvovat omia jumaliaan ja yrittävät saada toisiaan päiviltä. Vallataan temppeleitä, manataan pöytään hienosti figutettuja hirviöitä (jättikärme, skarabee, sfinksi, jne.).

Continue reading

Lukukokemus: Käärmetanssija

(This is a review of a Finnish fantasy novel Käärmetanssija. Review summary in English at the end of the post.)

Petri Hiltusen Jaconia-maailmaan sijoittuvia kirjoja on viime aikoina julkaistu useampia. Vanhemmille roolipelaajille praedorien maailma tuli tutuksi ensin Conan-sarjakuvan ja myöhemmin roolipelilehti Maguksen sivuilta. Itse säästelin pitkään Maguksia juuri praedortarinan vuoksi, sillä Kuninkaan lapset edusti mielestäni Jaconiaa puhtaimmillaan. Kiehtovan erilaisena fantasiamaailmana, jonka sisäiset lainalaisuudet saivat sen vaikuttamaan elävältä.

Yhteiset tarinamaailmat eivät fantasiakirjallisuudessakaan ole uusi ilmiö. Mm. 90-luvulla julkaistu Varkaiden maailma kokosi yhteen kirjailijoita, joiden tarinat muodostivat yhdessä kokonaisuuden, jonka ristiriitaisuus vain korosti novellien maailman kiinnostavuutta.

Vaskikirjojen julkaisemat Praedor-novellit ja -romaanit esittävät Jaconian useista eri näkökulmista. Useimmat niistä ovat kuitenkin pyrkineet vain kertomaan oman tarinansa, jättäen itse Jaconian sivurooliin. Ville Vuorelan syksyllä 2016 julkaistu Käärmetanssija tekee kuitenkin kuin läpileikkauksen koko maailmaan, houkutellen lukijan syvemmälle niin valtakunnan kaupunkeihin kuin Borvarian pimeyteenkin. Ja onnistuu samalla kuitenkin olemaan loistava tarina.

Continue reading

Ropecon 2017 -suositukset

Palasin juuri lomalta Kanadasta, joten en ole tätä ehtinyt tehdä, enkä ole itse asiassa tänä vuonna osallistumassakaan (ainakaan tällä tietoa), joten en ole hirveästi asiaa tutkinut, mutta en halunnut jättää tätä tekemättä (ja tätä itse asiassa vähän kyseltiinkin), joten tässä on: Tämän vuoden Ropecon-pöytäropesuositukset.

Continue reading

RopeCon 2015 – Skenariokilpailu

Oho, suomeksi. Kai tämäkin pitää joskus tehdä. Sorry, all our international readers, but since the material is all in Finnish, going through it wouldn’t be of much use to you anyhow.

Skenaariot löytyvät täältä. Ne tulevat varmaan jossain välissä myös RopeConin omille sivuille, mutta en löytänyt niitä ainakaan vielä.

Continue reading