It’s a weird time to be a MtG player. A lot of information is being withheld and a lot of information is being thrown at us. Then there’s the Arena, which has brought the game to whole new audiences, but we don’t really know what that means in the long run.
I’m not sure I’m advocating it, but I’ve been playing a fun-off Hijack in my Gruul Midrange sideboard. Why? I thought it would be a good finisher against Gate-decks. Stealing Gate Colossus is a strong move against those decks, but admittedly, often unnecessary rub-ins instead of actual winning move, since it’s often a good match-up anyhow.
But it does tend to lead to weird situations. Especially in mirrors (or semi mirrors), where the opponent tries to go bigger and grindier.
The best thing about Captain Marvel is that it’s a superhero movie that actually feels heroic. The emotions are sincere, it proudly stands behind its heroine, it doesn’t water down the important moments with irony.
Continue readingEver notice how players don’t trust anyone and just kill everyone over anything and with any excuse? Well, it might be your fault.
Now, I would like to note that this might not be only you. If players have learned from through previous games and GMs that violence is often the answer, perhaps the only answer (I’ve played under GMs, who have actually forced combat encounters, when players were actively trying to find other solutions), these players will have learned certain modes of operation, and unlearning them might be difficult. Continue reading
For many people it may come as a surprise that Star Wars is listed as “action, adventure, fantasy” on IMDb. That’s actually correct. It just doesn’t have the characteristics of sci-fi.
Here’s the new rules, if the test in London is successful: Scry is out. Instead, you always draw your full seven and after that you put as many cards on the bottom of your library as you’ve taken mulligans. For example, when you’re going to five, you still draw the seven, but now you put two of those cards on the bottom of your library.
A lot of Sultai Midrange, Monoblue, Nexus variants and Monowhite, but let’s take a little deeper look, shall we?
Teemansa ja nimensä puolesta ei suoraan sanoen mikään kauhean houkutteleva peli: Englannin teollistumista 1700- ja 1800-luvuilla.
Mutta nätti se on! Tummia sävyjä, jotka onnistuvat luomaan teollistumisen ajan fiilistä ja olemaan myös omaperäinen värimaailmansa puolesta: pelaajien värit ovat violetti, kulta (messinki?), about tiilenpunainen ja jonkinlainen vaalean sävy. Tykkään jo siitä, että ei ole sellaista perushailakkaa meininkiä, vaan voimakkaita, teemaan sopivia värejä.
Alkuvaikutelma oli kaoottinen, mutta kun peliin pääsi sisään, niin se onkin tosi kivasti hahmotettavissa ja opittavissa. Komponenteista ja visuaalisesta ilmeestä täydet pojot! Kickstarter-laitoksessa vielä on pokerichipit rahana, mikä on todella jees.
Continue readingNätti korttipeli, jossa on 80 korttia: 10 puulajia, jokaisesta kahdeksan korttia numeroituna ykkösestä kasiin. Jokaisella vuorolla nostetaan kaksi korttia joko yhteisen nostopakan päältä, tai sitten jonkun pelaajan poistopakasta, jossa kortit ovat kuvapuoli ylöspäin. Yksi kortti isketään pöytään, toinen omaan poistopinoon. Kädessä on lopuksi kahdeksan korttia.
Pöydällä olevista korteista pyritään muodostamaan pelaajakohtainen verkosto, jossa ortogonaalisesti voi jäljittää puiden polkuja kasvavassa numerojärjestyksessä. Samanlajisen puun pienin ja suurin kortti määrittävät sen lajin polun. Jokaisesta polulla olevasta kortista saa pisteen – tuplapisteet, jos polulla kaikki ovat samaa lajia. +1 piste, mikäli polku alkaa ykkösestä, +2 mikäli se loppuu kahdeksikkoon.
Continue readingSotaisaa menoa muinaisegyptissä!
Pelaajien korteilla on jumalat eli pitäisikö siitä päätellä, että eri kultistit palvovat omia jumaliaan ja yrittävät saada toisiaan päiviltä. Vallataan temppeleitä, manataan pöytään hienosti figutettuja hirviöitä (jättikärme, skarabee, sfinksi, jne.).
Continue reading