Sotaisaa menoa muinaisegyptissä!
Pelaajien korteilla on jumalat eli pitäisikö siitä päätellä, että eri kultistit palvovat omia jumaliaan ja yrittävät saada toisiaan päiviltä. Vallataan temppeleitä, manataan pöytään hienosti figutettuja hirviöitä (jättikärme, skarabee, sfinksi, jne.).
Continue reading(This is a review of a Finnish fantasy novel Käärmetanssija. Review summary in English at the end of the post.)
Petri Hiltusen Jaconia-maailmaan sijoittuvia kirjoja on viime aikoina julkaistu useampia. Vanhemmille roolipelaajille praedorien maailma tuli tutuksi ensin Conan-sarjakuvan ja myöhemmin roolipelilehti Maguksen sivuilta. Itse säästelin pitkään Maguksia juuri praedortarinan vuoksi, sillä Kuninkaan lapset edusti mielestäni Jaconiaa puhtaimmillaan. Kiehtovan erilaisena fantasiamaailmana, jonka sisäiset lainalaisuudet saivat sen vaikuttamaan elävältä.
Yhteiset tarinamaailmat eivät fantasiakirjallisuudessakaan ole uusi ilmiö. Mm. 90-luvulla julkaistu Varkaiden maailma kokosi yhteen kirjailijoita, joiden tarinat muodostivat yhdessä kokonaisuuden, jonka ristiriitaisuus vain korosti novellien maailman kiinnostavuutta.
Vaskikirjojen julkaisemat Praedor-novellit ja -romaanit esittävät Jaconian useista eri näkökulmista. Useimmat niistä ovat kuitenkin pyrkineet vain kertomaan oman tarinansa, jättäen itse Jaconian sivurooliin. Ville Vuorelan syksyllä 2016 julkaistu Käärmetanssija tekee kuitenkin kuin läpileikkauksen koko maailmaan, houkutellen lukijan syvemmälle niin valtakunnan kaupunkeihin kuin Borvarian pimeyteenkin. Ja onnistuu samalla kuitenkin olemaan loistava tarina.