Nätti korttipeli, jossa on 80 korttia: 10 puulajia, jokaisesta kahdeksan korttia numeroituna ykkösestä kasiin. Jokaisella vuorolla nostetaan kaksi korttia joko yhteisen nostopakan päältä, tai sitten jonkun pelaajan poistopakasta, jossa kortit ovat kuvapuoli ylöspäin. Yksi kortti isketään pöytään, toinen omaan poistopinoon. Kädessä on lopuksi kahdeksan korttia.

Pöydällä olevista korteista pyritään muodostamaan pelaajakohtainen verkosto, jossa ortogonaalisesti voi jäljittää puiden polkuja kasvavassa numerojärjestyksessä. Samanlajisen puun pienin ja suurin kortti määrittävät sen lajin polun. Jokaisesta polulla olevasta kortista saa pisteen – tuplapisteet, jos polulla kaikki ovat samaa lajia. +1 piste, mikäli polku alkaa ykkösestä, +2 mikäli se loppuu kahdeksikkoon.

Pisteitä ei saa kaikista lajeista. Nostopakan loputtua katsotaan, kenellä on suurin yhteenlaskettu summa kutakin lajia. Ei siis yksittäisten korttien määrää, vaan vaikkapa mänty 6 ja mänty 7 tuovat 15 mäntypistettä. Vain eniten mäntyä kädessä pitävä saa pisteyttää sen pöydältä. Kikkana se, että mikäli jollakulla toisella on lajin ykkönen käsikorteissaan, toisella pelaajalla kahdeksikko lasketaan nollaksi.

Siinä about pelin säännöt. Tosi kiva! Helposti opetettava (korttien avulla ainakin), mutta homma muuttuu hyvinkin monimutkaiseksi ja kimurantiksi neljällä. Ehkä eniten tykkäsin siitä, miten neljä eri poistopinoa vaikuttivat pelaamiseen ja miten niitä tulkittiin.

Tosi elegantti ja hyvällä tavalla vittumainen peli, jossa on koko ajan kiinnostavia valintoja tehtävänä. Oli sen verran hyvä ja edullinenkin (parikymppiä), että pistän heti ostaen, jos peliä on vielä saatavilla).