Sotaisaa menoa muinaisegyptissä!
Pelaajien korteilla on jumalat eli pitäisikö siitä päätellä, että eri kultistit palvovat omia jumaliaan ja yrittävät saada toisiaan päiviltä. Vallataan temppeleitä, manataan pöytään hienosti figutettuja hirviöitä (jättikärme, skarabee, sfinksi, jne.).
Ilmeisesti pelin tavoitteissa on ollut välttää sotapeleille tyypillinen joukkojenkeräily ja -sijoitteluvaihe. Tässä voi halutessaan vaikka heti ekana toimintonaan siirtyä tavoitteidensa kimppuun ja jo toinen pelaaja voi pistää sotien. Viidellä ensikertalaisella laatikossa mainittu tunnin kesto oli kyllä lähinnä vitsi, mutta on tämä ripeä silti. Heti asiaan ja sitten kun kahdeksan voittopistettä on kasassa, peli loppuu. Jokainen saa yhden syklin aikana viisi toimintoa (jotka näkee helposti kortista), ja toimintoja tehdään yksi kerrallaan. Odottelu on vähissä, mistä aina plussaa.
Voittopisteitä saa valtaamalla ja pitämällä hallussaan temppeleitä ja korkeimman tason pyramideja, uhraamalla yksiköitään Sanctuary of All Godsissa, ostamalla power-laattoja (joista kohta lisää) ja mikä tärkeintä, voittamalla kun hyökkää. Eli aggressiivisuudesta palkitaan. Osa voittopisteistä on pysyviä, osa vaihtaa omistajia (esimerkiksi temppelin kulloinenkin haltija pitää yhtä väliaikaista voittopistettä per temppeli).
Taistelut hoidetaan korteilla. Se tuo niihin sopivan sekoituksen suunnitelmallisuutta ja sattumaa. Jokaisella pelaajalla on samanlainen kuuden taistelukortin setti, ja kullakin toiminnolla niistä discardataan yksi ja toinen pelataan. Kun kolme on näin pelattu (ja toiset kolme discardattu), kaikki kortit ovat taas käytössä. Kortit paljastetaan samaan aikaan ja niiden Strengthiin lisätään joukkojen määrä ja power tileista tulevat bonarit. Mutta niiden taakse voi piilottaa myös pienempiä divine intervention -kortteja! Tuo piilotusaspekti on tosi hupaisa. Mikään niistä ei ole älyttömän ylivoimainen, mutta voipa tuoda juuri sopivia keikautuksia ja yllätysmanööverien tuntua.
Voittajan lisäksi taistelussa määritetään uhrit. Siinä missä Strength määrittää taistelun voittajan, Damage ja Defense määrittävät uhrit. On siis mahdollista voittaa taistelu, mutta silti menettää enemmän yksiköitä. Häviäjä saa valita perääntyvänsä (jolloin voittaja määrittää perääntymisen suunnan) tai kutsuvansa joukot takaisin – tämän saa tehdä myös voittaja. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että joukot tulevat takaisin jumalalle! Niistä saa prayer pointeja ja jos joukkoja ei ole kovin paljoa, sillä vie vastustajaltaan mahdollisuudet helppoon voittoon. Sitä paitsi toi flavor on ihan timanttia.
Power tilet ovat oikeastaan pelin raskain puoli uusille. Niitä on neljää väriä, jokaista neljä korttia neljässä tierissä eli yhteensä 48 korttia. Ne tarjoavat sääntöpoikkeuksia ja muita erikoiskykyjä: halvempaa hintaa pyramideista, enemmän rukouspisteitä, taistelubonareita, teleportaatiota, edellä mainittuja hirviöitä jne. Jotkin kortit ovat ainutlaatuisia, joitakin ykköstason kortteja on kaksin kappalein. Pelaaja ei saa ostaa useampaa samanlaista. 48 kun niitä on, toivoisi hyviä reference sheetejä niiden toiminnoista. Onhan niitä neljä ja toimivat hirveän kivasti, jos peliporukassa englannin lisäksi yksi osaa ranskaa, toinen saksaa ja kolmas hollantia. Komponentit kun ovat kielivapaita, mutta tekstit ovat sitten noilla sheeteillä.
Jäin selkeästi altavastaajaksi noissa power tileissa ekalla kerralla – semmoisten kombottaminen ja optimointi eivät ole ihan mun forte. Mutta aika kivasti ne toimivat silti.
Kaikkinensa oikein kiva peli! Tuntuu vähän kuin euroversiolta ameritrash-figuilusta, mikä tässä onnistuu kyllä yhdistämään molemmista maailmoista tosi hyvät puolet. Peli näyttää todella hyvältä ja flavor on kunnossa. Ite diggaan siitä, että noppia ei ole lainkaan, joten sotiinsa voi tehdä jotain känning pläänejäkin. Satunnaisuutta pelissä tuovat vain muut pelaajat ja divine intervention -kortit.
Tätä kun muutaman kerran pelaa, niin tämän saanee sujumaan myös aika nopeasti. Se menee suoraan asiaan, koko ajan on kiinnostavia päätöksiä tehtävänä ja pelaajainteraktiotakin on sopivasti. Lisää!
