Oho, suomeksi. Kai tämäkin pitää joskus tehdä. Sorry, all our international readers, but since the material is all in Finnish, going through it wouldn’t be of much use to you anyhow.

Skenaariot löytyvät täältä. Ne tulevat varmaan jossain välissä myös RopeConin omille sivuille, mutta en löytänyt niitä ainakaan vielä.

Aion käydä läpi ajatuksia kaikista noista skenaarioista. Tämä on lähinnä oma yritykseni ratkaista voittajan mysteeri. Olen myöhässä tämän kanssa, mutta työkiireet ja matkustelu. Kyllä te tiedätte.

Kaikkia en ole pelannut, joten mielipiteeni joistain perustuu pelkästään siihen mitä luin ja joissain tapauksissa siihen mitä olen kuullut näitä pelanneilta kiltalaisilta (paikalla oli pikaisesti laskien 15 kiltalaista, joten porukalla ehdimme todella moneen skenarioon, vaikka meistä näitä pelasikin vain osa). Pelasin Sisunautit, Haaksirikkoutuneet, Ihmisen pojan, DOGEn ja Neitsytmatkan eli ihan hyvän osan noista.

Lapsuuden loppu

Saamani palaute: Palaute – Lapsuuden loppu

Lähdetään omastani. Tulin neljänneksi. En varsinaisesti odottanut parempaa, vaikka tuntui, että kaikki latasivat paineita minulle viime vuoden pohjalta. Samalla kuitenkin tiesin, että vaikka ideani vetosi minuun (tietenkin), siihen olisi vaikea saada se “matkan” vaatima paino. Tämä teema oli hyvin vahvasti ristiriidassa tiukan aikarajan kanssa, mutta yritin pitää siitä kuitenkin kiinni. Päätellen palautteesta, en onnistunut.

Viime vuonna minulla oli selkeä suunnitelma vedota pelaajiin ja onnistuin siinä. Tänä vuonna minulta puuttui vastaava strategia. Ehkä lähimpänä varsinaista strategiaa oli se, että halusin production valuet kohdilleen. Tässä Lauri auttoi paljon toimittaen, taittaen ja lisäten grafiikkaa. Oli tarkoitus jeesata häntä hänen tuotoksensa kanssa, mutta tässä oli pari ongelmaa. Ensinnäkin hän keksi tehdä omansa viime hetkellä ja toisekseen, olin tärkeähkössä MtG-turnauksessa, jonka päädyin voittamaan, mikä sekä söi aikaa, että viivästytti paluuta.

Olisi pitänyt tutkia tuomaristoa ja yrittää vedota heihin, mutta tämä olisi vaatinut aikaa, enkä edes usko, että kaikista olisi saatavilla riittävästi tietoa. Olisi pitänyt saada pari hahmoa lisää, mutta jotenkin tuon kolmikon jälkeen oli vaikea löytää sellaisia, jotka täyttivät itse itselleni asettamat vaatimukset. Tuntui myös siltä, että yksi hahmoista oli selvästi muita mielenkiintoisempi (Zei, joka perustuu erään Dungeon World -hahmoni palvomaan jumalaan).

Lopusta sain paljon kommentteja. Sitä olisi ollut hyvä selkeyttää ja ilmeisesti joidenkin mielestä se oli liian selvä.

Kaikkiaan, olen ihan tyytyväinen skenaariooni. En ehkä kilpailun suhteen, mutta se tuntuu kuitenkin itsestäni mielekkäältä ja onnistuneelta. Voisi olla sopiva tapa potkaista joku kampanja käyntiin ja siirtyä sen jälkeen näiden samojen ihmisten aikuisuuteen. Tai sitten toisin päin. Tämä voisi olla lyhyen kampanjan kulminaatio, jolloin pahiksen voisi esitellä aiemmin ja monet tässä suoraan kerrotut asiat voisi esitellä tarinan kautta.

Neitsytmatka

Sitten Laten oma. Minulla oli mahdollisuus pelata tämä, jonka otin, koska se oli sunnuntaina iltapäivällä, eikä minulla ollut enää mahdollisuutta äänestää, joten ihan sama. Tiesin suunnilleen mistä oli kyse, koska olin lukenut kursorisesti tätä kierrosten välillä em. turnauksessa, mutta en tiennyt tarinasta oikeastaan mitään. Tiesin vaan, että tähän oli heitetty vähän kaikki mahdolliset jutut.

Lukiessani skenaariota huomaan, että sessiostamme puuttui aika paljon yksityiskohtia. Steampunk-meininki oli siellä ja samoin joitain fantasiajuttuja, mutta materiaalissa esitettyä taivasmeren hirviötä ei esimerkiksi näkynyt.

Tämän olisi kai ollut tarkoitus mennä kunnon PVP-meiningiksi, mutta vampyyri-pappini käytti katsettaan ja selvitti tilanteen sillä. Saattaa olla, että hallitsin tätä peliä vähän liikaa, mutta annetussa ajassa ei oikein ehtinyt antaa muille pelaajille tilaa.

DOGE

… eli Dogs Oriented Gaming Event. Kielioppivirheestä nimessä huolimatta, tämä oli oma suosikkini. Ymmärrän kuitenkin miksi tämä ei pärjännyt.

Pidin itse tarinan satumaisuudesta ja erikoisesta rakenteesta. Samaan aikaan kuitenkin näen ongelmia. Ensimmäinen ongelma on varmaan se, että markkinoinnissa ohjataan pelaajia väärään suuntaan. Tässä luvataan leppoisia hetkiä koirana, mutta tämä menee aika synkäksi ja ne koirat ovat melko lailla sivussa merkittävän osan peliajasta.

Lisäksi, taitossa on ajateltu käyttöä hyvin paljon. Siinä on merkattu väreillä ja symboleilla tekstejä, jotka ovat eri tarkoituksiin (kuten suoraan sellaineen luettaviksi), mutta ne ovat myös valitettavan rumia, mikä on saattanut vaikuttaa arvosteluun. Ajatus on oikea, toteutus on vain kussut.

Meillä oli porukassa myös teinipoika, joka ei oikein pitänyt tapahtumista. Ehkä on ollut muitakin, joille tämä ajatus on ollut liian vieras. Mene ja tiedä.

Faijan BMW

En pelannut. Näyttää hyvin suunnitellulta, paitsi, että siinä on yksityiskohtia, jotka eivät toimi minulle. Esimerkiksi annettujen kappaleiden nimet tuntuvat hyvin vierailta. En ole tainnut kuulla niistä yhtään koskaan. Olen varmaan vaan vanha.

Valttikortit ovat kovia juttuja. Samoin salaisuudet ovat toimivia. Tosin, joillekin ne voivat olla vähän vaikeita, mutta on ihan hyvä pistää ihmisiä joskus heille vaikealle alueelle. Ropet voivat hyvin olla mahdollisuus vähän avartaa näkökulmia.

Haaksirikkoutuneet

Tässä vaikutti varmasti pelinjohtajan heikko motivaatio, mutta sitä lukiessa se ei oikein toimisi muutenkaan. Ihan liikaa sääntöjä näin lyhyeen juttuun.

Tuntui myös siltä, että meiltä odotettiin jotain tietynlaista toimintaa, mutta ohjausta siihen suuntaan ei juuri ollut. Niinpä arvoimme ja neuvottelimme keskenämme ja sitten vain tapahtui jotain, jotta homma etenisi raiteilla, vaikka premissi tuntuu olevan paljon vapaamuotoisempi.

Teksti tuntuu tekevän paljon oletuksia. Esimerkiksi kapinaan (spoiler!) ei voi mennä mukaan muuten kuin taistelijaksi. Tällainen kapina harvemmin toimii. Tarvitaan paljon taustavaikuttajia ja organisointia. Oikeastakin armeijasta vain pieni osa on kiväärimiehiä. Suurin osa sotilaista toimii erilaisissa tukitehtävissä (viestintä, kuljetus, huolto, ilmatorjunta ja niin edelleen). Miksi siis ammattibyrokraattini pistettäisiin eturintamaan?

Lisäksi, kun yritin lukea tätä, yksi sivuista on niin pienellä fontilla, että en saa siitä mitään selvää.

Ihmisen poika

Perustuu siis Children of Meniin. Jos et tiedä mistä on kyse, suosittelisin katsomaan sen. Kirjakin on varmaan hyvä. En osaa sanoa, koska en ole lukenut. Elokuva on kuitenkin loistava.

Tämä on vähän niin kuin tapahtumia sen jälkeen. Lapsi on syntynyt ja nyt eri tahot haluavat sen omiin tarkoituksiinsa. Pelasimme tämän Killan porukalla (siis Conissa, mutta kaikki pelaajat olivat kiltalaisia), mikä varmasti väritti sitä (koska Late ei koskaan taivu mihinkään). Noh, koska olin päättänyt, että hahmoni erikoispiirre on keuhkosyöpä, pääsin oksentamaan verta Laten hahmon päälle.

Tuntui jotenkin jäykältä, eikä minusta tuntunut, että peli tarjosi riittävästi pohjaa ratkaista hahmojen välistä konfliktia. Tekstissä puhutaan siitä, että pitävätkö pelaajat kiinni sovituista asioista, mutta meillä se päättyi siihen, että yritin päästää Rozan pakenemaan, kun itse pidättelin “tietäjää”. Rozan hahmo jäi myös todella kevyeksi, koska hän oli enemmän objekti kuin aktiivinen toimija. Tämäkin voi toki vaihdella peliporukoittain…

Jahdin loppu

Näyttää mielenkiintoiselta, mutta samaan aikaan tässä tuntuu olevan paljon sisäistettävää ja bonuksena pelaajien mahdollisuus kaikkeen maailmassa tehnee tästä aika monimutkaisen. Jotenkin yhdellä lukukerralla ei jäänyt oikein mitään mieleen.

Tässä on kuitenkin ainakin yritetty rakentaa porukalle mielenkiintoista dynamiikkaa. Vaikea sanoa kuinka hyvin se toimii, koska järjestelmä ei ole ihan suoraviivainen.

Mökkireissu

Näyttää lukemalla paremmalta kuin mitä kuulin pelaajilta. Heikkoja pelinjohtajia? Toisaalta, tämä sai kolmannen sijan, joten kai tämä on jollekin joukolle toiminut.

Näyttää aika kevyeltä. Kauhuelementit tuskin toimivat hirveästi, kun tässä korostuu kuitenkin enemmän improvisoitu ongelmanratkaisu kuin epätoivoinen vastaanpistäminen.

Sisunautit

Ja se voittaja… Oikeasti vähän vituttaa. Tämä on kuitenkin todella huono. Oikein mikään ei toiminut.

Huumori syntyy transgressiivisuudesta ja yllätyksellisyydestä. Tämä on lievästi transgressiivinen, kun nauretaan tunnetuille poliitikoille, mutta ei sekään oikein toimi. Ensimmäinen askel olisi ollut pohjauttaa nämä arkkityyppeihin. Näin olisi voinut saada monipuolisempia hahmoja ja niissä olisi voinut olla jotain oikeasti yllättävää. Näin olisi saanut myös hahmojenluonnin mukaan. Jenkeistä olisi saanut hyviä skandaaleja, joita käyttää hyväksi.

Sitten se “käänne”. Alus, jolla ollaan liikenteessä, tosiaan kääntyy, mutta ei se mitenkään muuta tarinan suuntaa. Ehkä tarkoitus oli, että Väyrysen sooloilu näkyy käänteenä, mutta koska olin itse kyseisen hahmon pelaaja, en voinut mitenkään kokea sitä.

Kaikki premississä antaa ymmärtää, että näiden hahmojen olisi tarkoitus mokailla tiensä eteenpäin, mutta tekstiä lukiessani siinä kuitenkin mitä ilmeisimmin oletetaan, että pelaajien pitäisi tehdä yhteistyötä. Miksi siis nämä hahmot? Eikö koko jutun pointti ole se, että päätöksenteko on tehotonta, kun siihen päästetään egot, omat edut ja ideologia sotkemaan? Siitä huolimatta näiden tyyppien pitäisi pystyä jotenkin puhaltamaan yhteen hiileen. Eikö siinä katoa koko jutun juju? Jos jokin onnistuu, sen pitäisi onnistua näistä tyypeistä huolimatta, ei heidän ansiostaan.

Kokonaisuudessaan

Nämä ovat mukavia haasteita ja varmaan joillekin hyviä mahdollisuuksia. Tuntuu vain siltä, että jokin arvostelussa on pettänyt, kun noinkin huono skenaario voitti. Tavallaan pidin siitä, että tässä on kokeiltu toisenlaista lähestymistapaa. Pelaajana en antanut näille skenaarioille numeroarvoja, mutta toisaalta, minulle jäi myös tunne, että en päässyt arvostelemaan sitä, mistä pidin tai en pitänyt, vaan annoin vain mielipiteeni kolmesta asiasta. Voi olla, että jotkut pelaajat ovat päättäneet tulkita näitä vapaasti palkitakseen tai rangaistaakseen skenaarioita sen pohjalta miten paljon pitivät niistä. Ehkä tässä mielessä olisi ollut ihan hyvä antaa pelaajille mahdollisuus antaa numeroita ja sitten painottaa niitä vähän tai vaikka sivuuttaa ne. Jos näin oltaisiin tehty, niin olisin varmaan tällä hetkellä valittamassa siitä…

Tuomaripisteytys on vähän hankala. Jokainen tuomari siis käytännössä pisti skenaariot järjestykseen ja ne saivat sitten pisteitä niin, että suosikki sai viisi ja jokainen siitä alaspäin sai aina yhden vähemmän. Kuudenneksi parhaaksi rankattu ja siitä alaspäin eivät saaneet enää mitään. Tämä tuntuu hiukan radikaalilta. Onko ero esimerkiksi neljänneksi ja viidenneksi parhaan välillä niin suuri, että se neljänneksi paras ansaitsee tuplapisteet? Tai onko ero ensimmäisen ja viidennen välillä niin suuri, että se ensimmäinen ansaitsee viisinkertaiset pisteet?

Jollain tapaa nämä tietenkin pitää saada järjestykseen. Menetelmässä on varmasti varaa tuunaamiseen. En kyllä vastusta yhtään kokeilua. Onhan tässä aikaa saada se oikein.